Hellin Lastenhoito

Aloittamisen ABC

Puistotädillä aloittamisen ABC.

A.

Puistotädillä aloittaminen voi olla lapsen ja vanhemman ensimmäisiä kokemuksia erossa olemisesta. Se on siis herkkä ja yksilöllinen tilanne jota on syytä kunnioittaa. Puistotädin kokemuksesta on hyötyä sillä eron hetkiä voi helpottaa - joskus valitettavasti myös vaikeuttaa. Kaikki lapset ja perheet ovat yksilöllisiä, mutta olemme huomanneet tiettyjä säännönmukaisuuksia. Seuraavaksi hieman siitä, minkälaista ideaalia tilannetta me tavoittelemme.

Ensimmäisellä vierailulla on hyvä olla riittävästi aikaa, jotta lapsi saa vanhemman läsnäollessa katsella muiden lasten touhuja ja halutessaan ottaa niihin osaa, tai tutustua uusiin leikkikaluihin. Samalla vanhempi ja puistotäti ehtivät jutella keskenään sekä käydä läpi puistotoiminnan käytäntöjä. Joskus lapsi aloittaa puistotädillä saman tien, joskus seuraavalla kerralla.

Lapset vaikuttavat huomaavan nopeasti, että muilla lapsilla on puistotädillä hyvä olla. Kun lapsi itse on saanut ensimmäisen kokemuksensa siitä kuinka puistotäti auttaa häntä liikkumisessa, leikkimisessä tai vaikka niistämisessä, lähtee luottamus rakentumaan nopeasti. Se, kuinka nopeasti eron hetket helpottavat on yksilöllistä, osalla se voi kestää jopa kaksi viikkoa kun osa lapsista jää tyytyväisesti leikkimään ensimmäisestä kerrasta alkaen. Ja kaikkea siitä väliltä. Se on varmaa, että jossain vaiheessa tilanne muuttuu paremmaksi. 


B.

Voiko lasta valmistella puistotädillä käymiseen? Riippuen lapsen iästä ja kehitystasosta, voidaan kotona valmiiksi jutella myönteisesti puistotädin olemassaolosta ja kuinka lapsilla on puistotädillä kivaa. Mielestämme lapselle ei kannata etukäteen korostaa, että isä/äiti lähtee pois puistosta ja lapsi "joutuu jäämään" sinne. Pienet lapset kun tuntuvat ymmärtävän parhaiten juuri sitä hetkeä jota elävät. Kerrotaan sitten siinä tilanteessa yhdessä, että lapsi pääsee muiden kavereiden kanssa olemaan puistotädin kanssa kun vanhempi käy asioilla.

Kun lapsi jää ensimmäisen kerran puistoon, vanhemman kannattaa olla poissa noin 20 minuuttia. Siitä poissaoloaikaa ryhdytään pidentämään. Yleensä jo kolmannella kerralla vanhempi voi hyvin olla poissa vajaan tunnin verran (yksilöllistä!). Kun lapsi on ensimmäisen kerran aloittanut puistotädillä, kannattaa hänet opettaa siihen, että jos puistotädin puistoon tullaan, niin joka kerta vanhempi lähtee omille asioilleen. Näin vältetään lapsen epätietoisuus ja arvuuttelu siitä, että "lähteeköhän isä/äiti tänään pois vai jääkö hänen kanssaan puistoon".


C.

Lapselta ei koskaan lähdetä salaa pois. Kun vanhempi on lähdössä, puistotäti tai vanhempi kertoo lapselle, että hän pääsee nyt leikkimään puistotädille, ja, että äiti/isä lähtee käymään asioilla ja tulee ihan kohta takaisin. Yhdessä vilkutetaan, puistotäti pitää lasta sylissä tai hän istuu omissa rattaissaan ja vanhempi lähtee reippaasti pois. Yleensä lapsi itkee, joskus ei.

Vaikka kuinka tekisi mieli jäädä selittämään lapselle lähtöä tai ottaa syliin, niin kokemus osoittaa, että eron hetkeä ei kannata pitkittää. Se on lapsen parhaaksi. Emme ole koskaan nähneet tilannetta jossa vanhemman hidas lähteminen (vilkuttelu aidan takaa, edestakaisin kulkeminen) olisi helpottanut lapsen jäämistä puistotädille. Heti kun vanhempi lähtee, alamme katselemaan lapsen kanssa leluja tai toisten lasten leikkejä ja hetken päästä hänen huomionsa on jo ainakin osittain muissa asioissa kuin vanhemman lähdössä.

Vanhemmat voivat luottaa siihen, että Hellin-puistotäti on heti puhelimitse yhteydessä vanhempaan jos lapsella on hätä. Tällä varmuudella vanhempi voi olla mielenrauhassa sen oman hetken kun lapsi on puistotädillä hoidossa.

Haluatko kysyä lisää tai kommentoida? Ota yhteyttä niin jutellaan.